Karjalainen julkaisi tämän 2.6.2012
Osama Aloulou kuvasi hyvin 30.5.2012 ilmestyneessä Karjalaisessa Syyriassa käynnissä olevaa kansanmurhaa. Hän myös vaati kansainvälisen yhteisön välitöntä puuttumista Syyrian tilanteeseen keinolla millä hyvänsä. Mitkä sitten ovat kansainvälisen yhteisön mahdolliset toimintatavat Syyrian tilanteessa?
YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan laati keväällä kuuden kohdan suunnitelman taisteluiden lopettamiseksi Syyriassa. Suunnitelma on hyvin rauhanomainen ja Annan sai suunnitelmalleen myös Venäjän ja Syyrian johtajan Bashar Al Assadin tuen. Suunnitelman ansiosta Syyriaan pystyttiin lähettämään puolueettomia tarkkailijoita, myös Suomi on mukana tässä toiminnassa. Syyrian hallinto kuitenkin irtisanoutui suunnitelmasta syyttäen ulkopuolisia valtioita Syyrian kapinallisten kouluttamisesta ja aseistamisesta. Annanin rauhansuunnitelma lienee haudattu Houlan joukkomurhan paljastuttua.
Libyan sisällissodan yhteydessä kansainvälinen yhteisö valitsi selvästi puolensa. Maaoperaatioita ei toteutettu, mutta Libyan ilmatilan sulkeminen ja kapinallisten aseistaminen käänsi sisällissodan kapinallisten puolelle. Libyan tilanne kuitenkin poikkeaa Syyrian tilanteesta. Libyassa melko yhtenäinen oppositio hallitsi yhtenäistä aluetta eli Libyan itäosia. Se hallitsi myös Libyan rajaa Egyptiä vasten. Syyriassa oppositio on hajanainen ja Syyrian armeijan tehokas toiminta on eristänyt ja hajottanut opposition pieniin osakeskuksiin. Lisäksi Syyrian armeija hallitsee raja-alueita. Todennäköisesti kansainvälinen sotilasoperaatio kansanmurhan estämiseksi ei ole mahdollinen ennen kuin Venäjä ja Kiina antavat siihen hiljaisen suostumuksensa. Houlan joukkomurhan jälkeenkin Venäjä vieritti osasyyn tapahtumista Syyrian kapinallisille. Syyrian hallinto nojaa siis toistaiseksi Venäjän ulkopoliittiseen selkänojaan.
Mahdollisessa sotilasoperaatiossa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti USA:ta varmasti mietityttää tilanne Al Assadin hallinnon kukistuttua. Pystyykö hajanainen oppositio kokoamaan kansan yhtenäiseksi ja sopimaan jonkinlaisesta perustuslaista ja Syyrian tulevaisuudesta. Uhkakuvana on Syyrian ajautuminen täyteen anarkiaan keskellä herkkää Lähi-itää. Tässä tilanteessa Syyrian toisella tukijalla Iranilla olisi varmasti sanansa sanottavana. Myöskään USA ei halua sitoa joukkojaan heti Irakin operaation perään Lähi-idän alueelle, varsinkaan vaalivuonna. Sotilaallista interventiota voidaan myös ainoastaan perustella kansanmurhan lopettamisella. Öljy ja muu Lähi-idän diplomatia eivät saa välkkyä taustalla, jos halutaan operaation onnistuvan. Tästä Venäjä pitää saada vakuuttuneeksi.
Kolmas mahdollisuus rauhanomaisen diplomatian ja sotilaallisen intervention lisäksi se mitä tehtiin Jemenin tilanteessa. Presidentti Ali Abdullah Salehin kanssa neuvoteltiin sopimus, jossa hän luopui vallasta rauhanomaisesti. Vastineeksi hänelle tarjottiin oikeudellinen koskemattomuus. Tämänkin ratkaisun löytäminen edellyttäisi yhtenäistä oppositiota ja Venäjän aktiivista toimintaa asiassa. Al Assad ja hänen hallintonsa on myös saattanut mennä syyrialaisten mielestä liian pitkälle, että rauhanomainen, kaikki pahat teot unohtava, sopimus olisi mahdollinen.
Toivottavasti kansainvälinen yhteisö pääsee nopeasti yhteisymmärrykseen toimista Syyrian kansanmurhan lopettamiseksi. Kofi Annanin sanoin ”We are at the tipping point”.
