Karjalainen julkaisi tämän 2.6.2012
Osama Aloulou kuvasi hyvin 30.5.2012 ilmestyneessä Karjalaisessa Syyriassa käynnissä olevaa kansanmurhaa. Hän myös vaati kansainvälisen yhteisön välitöntä puuttumista Syyrian tilanteeseen keinolla millä hyvänsä. Mitkä sitten ovat kansainvälisen yhteisön mahdolliset toimintatavat Syyrian tilanteessa?
YK:n entinen pääsihteeri Kofi Annan laati keväällä kuuden kohdan suunnitelman taisteluiden lopettamiseksi Syyriassa. Suunnitelma on hyvin rauhanomainen ja Annan sai suunnitelmalleen myös Venäjän ja Syyrian johtajan Bashar Al Assadin tuen. Suunnitelman ansiosta Syyriaan pystyttiin lähettämään puolueettomia tarkkailijoita, myös Suomi on mukana tässä toiminnassa. Syyrian hallinto kuitenkin irtisanoutui suunnitelmasta syyttäen ulkopuolisia valtioita Syyrian kapinallisten kouluttamisesta ja aseistamisesta. Annanin rauhansuunnitelma lienee haudattu Houlan joukkomurhan paljastuttua.
Libyan sisällissodan yhteydessä kansainvälinen yhteisö valitsi selvästi puolensa. Maaoperaatioita ei toteutettu, mutta Libyan ilmatilan sulkeminen ja kapinallisten aseistaminen käänsi sisällissodan kapinallisten puolelle. Libyan tilanne kuitenkin poikkeaa Syyrian tilanteesta. Libyassa melko yhtenäinen oppositio hallitsi yhtenäistä aluetta eli Libyan itäosia. Se hallitsi myös Libyan rajaa Egyptiä vasten. Syyriassa oppositio on hajanainen ja Syyrian armeijan tehokas toiminta on eristänyt ja hajottanut opposition pieniin osakeskuksiin. Lisäksi Syyrian armeija hallitsee raja-alueita. Todennäköisesti kansainvälinen sotilasoperaatio kansanmurhan estämiseksi ei ole mahdollinen ennen kuin Venäjä ja Kiina antavat siihen hiljaisen suostumuksensa. Houlan joukkomurhan jälkeenkin Venäjä vieritti osasyyn tapahtumista Syyrian kapinallisille. Syyrian hallinto nojaa siis toistaiseksi Venäjän ulkopoliittiseen selkänojaan.
Mahdollisessa sotilasoperaatiossa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti USA:ta varmasti mietityttää tilanne Al Assadin hallinnon kukistuttua. Pystyykö hajanainen oppositio kokoamaan kansan yhtenäiseksi ja sopimaan jonkinlaisesta perustuslaista ja Syyrian tulevaisuudesta. Uhkakuvana on Syyrian ajautuminen täyteen anarkiaan keskellä herkkää Lähi-itää. Tässä tilanteessa Syyrian toisella tukijalla Iranilla olisi varmasti sanansa sanottavana. Myöskään USA ei halua sitoa joukkojaan heti Irakin operaation perään Lähi-idän alueelle, varsinkaan vaalivuonna. Sotilaallista interventiota voidaan myös ainoastaan perustella kansanmurhan lopettamisella. Öljy ja muu Lähi-idän diplomatia eivät saa välkkyä taustalla, jos halutaan operaation onnistuvan. Tästä Venäjä pitää saada vakuuttuneeksi.
Kolmas mahdollisuus rauhanomaisen diplomatian ja sotilaallisen intervention lisäksi se mitä tehtiin Jemenin tilanteessa. Presidentti Ali Abdullah Salehin kanssa neuvoteltiin sopimus, jossa hän luopui vallasta rauhanomaisesti. Vastineeksi hänelle tarjottiin oikeudellinen koskemattomuus. Tämänkin ratkaisun löytäminen edellyttäisi yhtenäistä oppositiota ja Venäjän aktiivista toimintaa asiassa. Al Assad ja hänen hallintonsa on myös saattanut mennä syyrialaisten mielestä liian pitkälle, että rauhanomainen, kaikki pahat teot unohtava, sopimus olisi mahdollinen.
Toivottavasti kansainvälinen yhteisö pääsee nopeasti yhteisymmärrykseen toimista Syyrian kansanmurhan lopettamiseksi. Kofi Annanin sanoin ”We are at the tipping point”.
maanantai 4. kesäkuuta 2012
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Suomi ja NATO
Suomessa herää aina ajoittain keskustelu Suomen mahdollisesta liittymisestä NATOon eli Pohjois-Atlantin puolustusliittoon. Kysymys NATOsta on Suomen ulkopoliittisessa keskutelussa poikkeuksellinen, koska mielipiteet siitä ovat hyvin jyrkkiä ja äänekkäitä.
Viimeisin NATO -keskustelu lähti liikkeelle kun Suomen ulkopoliittinen johto esitteli pohjoismaiden yhteistyön nimissä, että Suomi osallistuisi vuonna 2015 Islannin ilmatilan valvontaan puolustusvoimien Hornet -hävittäjillä. Islanti on NATO -maa, mutta sillä ei ole omia asevoimia. Islannin puolustuksen tae on ollut Yhdysvaltojen, nykyisin lakkautettu, Keflavikin tukikohta. Idea yhteispohjoismaisesta ilmavalvonnasta on peräisin NATO -maa Norjan entiseltä ulkoministeriltä Thorvald Stoltenbergiltä, jonka alkuperäiseen tehtävänantoon kuului miettiä uusia yhteistyömuotoja pohjoismaiden kesken.
NATOn juuret ovat Ranskan ja Ison-Britannian toisen maailmansodan jälkeen solmimassa Dunkirkin sopimuksessa. Nopeasti kävi kuitenkin selville, että Länsi-Euroopan sotilaallisen vakauden kannalta USA:n mukanaolo sopimusjärjestelyissä oli välttämätöntä. USA:n, Kanadan ja Länsi-Euroopan valtioiden välinen NATOn perustamissopimus solmittiinkin Brysselissä 4.4.1949. Merkittävä kylmän sodan osapuoli NATOsta tuli vuonna 1955 kun Länsi-Saksa liittyi siihen. Välittömästi tämän jälkeen Neuvostoliitto muodosti Itä-Euroopan valtioista oman puolustusliiton eli Warsovan liiton. Eurooppa oli jaettu kahtia ja kylmä sota pääsi kunnolla vauhtiin.
Suomen toisen maailmansodan jälkeisen ulkopolitiikan keskeinen linja on ollut puolueettomuus tai ainakin sotilaallinen liittoutumattomuus. Valittu linja perustuu entisten presidenttien Paasikiven ja Kekkosen omalla toiminnallaan määrittelemille suuntaviivoille. Suomi ja Neuvostoliitto solmivat vuonna 1948, Neuvostoliiton aloitteesta, YYA -sopimuksen. Neuvostoliitto oli toisen maailmasodan jälkeen solminut lähes vastaavia sopimuksia useiden Itä-Euroopan valtioiden kanssa. Nämä sopimukset sitoivat valtiot hyvin tiukasti Neuvostoliiton alaisuuteen. Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus oli kuitenkin huomattavasti lievempi, vaikka sisälsikin sotilaallisen yhteistyön mahdollisuuden. Sopimuksen esipuheessa todetaan kuitenkin, että Suomen pyrkimyksenä oli pysyä suurvaltakonfliktien ulkopuolella. Ilkeämielisesti voidaan todetakin Suomen ulkopoliittisen linjan pyrkineen kylmän sodan aikana todistelemaan USA:lle, että olemme puolueettomia ja itsenäisiä ja taas vastaavasti todistelemaan Neuvostoliitolle, että USA:n johtama länsi ei meitä kiinnosta. Paasikiven sanoin tosiasiat oli kuitenkin tunnustettava. Ulkopoliittisesti Suomi pyrki myös profiloitumaan aktiivisella toiminalla YK:ssa ja erityisesti rauhanturvatehtävissä. Puolueettomuuden tunnustuksena voidaan myös pitää Helsingissä vuonna 1975 järjestettyä ETYK -kokousta.
Maailma muuttuu. Neuvostoliittoa ei enää ole ja YYA -sopimuskaan ei näin ollen ole enää voimassa. Suomi on osa Euroopan Unionia ja osa Euroa. Suomi on myös NATOn rauhankumppani ja poliittisesti hyvin lähellä NATOa. Yhdysvallat puolestaan on siirtämässä ulkopolitiikkansa painopistettä Euroopasta pois. Myös NATOn rooli on muuttunut. Se toimii rauhanturvaajana ISAF -joukkojen johtajana YK:n mandaatilla Afganistanissa. ISAFissa on myös suomalaisia joukkoja. YK pyrkii näin hyödyntämään NATOn valmista organisaatiota. NATO on saanut myös jäsenekseen valtaosan entisistä Warsovan liiton valtioista. NATO on Eurooppalaistunut.
Voidaanko historia ja maantiede unohtaa ja tarkastella Suomen toimintaa pelkästään nykyisen tilanteen valossa, jossa Suomi on poliittisesti ja taloudellisesti aivan Euroopan ytimessä? Ja onko Islannin ilmavalvonnassa kysymys askeleesta kohti NATOa vai oikeasti kysymys pohjoismaisesta yhteistyöstä? Entä vaarantuuko meidän hyvä maine puolueettomana rauhanturvaajana ja vaarantuuko samalla Suomen mahdollinen jäsenyys YK:n turvaneuvostossa?
Ulkopoliittisen jokerin Islannin ilmavalvonta Suomelle saatta kuitenkin muodostaa. Ilmavalvonnan kohdalla puhutaan siis vuodesta 2015 eli myös tässä välissä maailma ehtii muuttua. Yhdysvalloilla ja Venäjällä on myös yhä kasvavaa kiinnostusta Islannin läheisyydessä sijaitsevia arktisia-alueita kohtaan. Toivottavasti emme joudu puolustamaan jotain sellaista johon emme pysty arvoiltamme sitoutumaan. Niin tai näin asiasta pitäisi käydä avointa keskustelua!!!
Viimeisin NATO -keskustelu lähti liikkeelle kun Suomen ulkopoliittinen johto esitteli pohjoismaiden yhteistyön nimissä, että Suomi osallistuisi vuonna 2015 Islannin ilmatilan valvontaan puolustusvoimien Hornet -hävittäjillä. Islanti on NATO -maa, mutta sillä ei ole omia asevoimia. Islannin puolustuksen tae on ollut Yhdysvaltojen, nykyisin lakkautettu, Keflavikin tukikohta. Idea yhteispohjoismaisesta ilmavalvonnasta on peräisin NATO -maa Norjan entiseltä ulkoministeriltä Thorvald Stoltenbergiltä, jonka alkuperäiseen tehtävänantoon kuului miettiä uusia yhteistyömuotoja pohjoismaiden kesken.
NATOn juuret ovat Ranskan ja Ison-Britannian toisen maailmansodan jälkeen solmimassa Dunkirkin sopimuksessa. Nopeasti kävi kuitenkin selville, että Länsi-Euroopan sotilaallisen vakauden kannalta USA:n mukanaolo sopimusjärjestelyissä oli välttämätöntä. USA:n, Kanadan ja Länsi-Euroopan valtioiden välinen NATOn perustamissopimus solmittiinkin Brysselissä 4.4.1949. Merkittävä kylmän sodan osapuoli NATOsta tuli vuonna 1955 kun Länsi-Saksa liittyi siihen. Välittömästi tämän jälkeen Neuvostoliitto muodosti Itä-Euroopan valtioista oman puolustusliiton eli Warsovan liiton. Eurooppa oli jaettu kahtia ja kylmä sota pääsi kunnolla vauhtiin.
Suomen toisen maailmansodan jälkeisen ulkopolitiikan keskeinen linja on ollut puolueettomuus tai ainakin sotilaallinen liittoutumattomuus. Valittu linja perustuu entisten presidenttien Paasikiven ja Kekkosen omalla toiminnallaan määrittelemille suuntaviivoille. Suomi ja Neuvostoliitto solmivat vuonna 1948, Neuvostoliiton aloitteesta, YYA -sopimuksen. Neuvostoliitto oli toisen maailmasodan jälkeen solminut lähes vastaavia sopimuksia useiden Itä-Euroopan valtioiden kanssa. Nämä sopimukset sitoivat valtiot hyvin tiukasti Neuvostoliiton alaisuuteen. Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus oli kuitenkin huomattavasti lievempi, vaikka sisälsikin sotilaallisen yhteistyön mahdollisuuden. Sopimuksen esipuheessa todetaan kuitenkin, että Suomen pyrkimyksenä oli pysyä suurvaltakonfliktien ulkopuolella. Ilkeämielisesti voidaan todetakin Suomen ulkopoliittisen linjan pyrkineen kylmän sodan aikana todistelemaan USA:lle, että olemme puolueettomia ja itsenäisiä ja taas vastaavasti todistelemaan Neuvostoliitolle, että USA:n johtama länsi ei meitä kiinnosta. Paasikiven sanoin tosiasiat oli kuitenkin tunnustettava. Ulkopoliittisesti Suomi pyrki myös profiloitumaan aktiivisella toiminalla YK:ssa ja erityisesti rauhanturvatehtävissä. Puolueettomuuden tunnustuksena voidaan myös pitää Helsingissä vuonna 1975 järjestettyä ETYK -kokousta.
Maailma muuttuu. Neuvostoliittoa ei enää ole ja YYA -sopimuskaan ei näin ollen ole enää voimassa. Suomi on osa Euroopan Unionia ja osa Euroa. Suomi on myös NATOn rauhankumppani ja poliittisesti hyvin lähellä NATOa. Yhdysvallat puolestaan on siirtämässä ulkopolitiikkansa painopistettä Euroopasta pois. Myös NATOn rooli on muuttunut. Se toimii rauhanturvaajana ISAF -joukkojen johtajana YK:n mandaatilla Afganistanissa. ISAFissa on myös suomalaisia joukkoja. YK pyrkii näin hyödyntämään NATOn valmista organisaatiota. NATO on saanut myös jäsenekseen valtaosan entisistä Warsovan liiton valtioista. NATO on Eurooppalaistunut.
Voidaanko historia ja maantiede unohtaa ja tarkastella Suomen toimintaa pelkästään nykyisen tilanteen valossa, jossa Suomi on poliittisesti ja taloudellisesti aivan Euroopan ytimessä? Ja onko Islannin ilmavalvonnassa kysymys askeleesta kohti NATOa vai oikeasti kysymys pohjoismaisesta yhteistyöstä? Entä vaarantuuko meidän hyvä maine puolueettomana rauhanturvaajana ja vaarantuuko samalla Suomen mahdollinen jäsenyys YK:n turvaneuvostossa?
Ulkopoliittisen jokerin Islannin ilmavalvonta Suomelle saatta kuitenkin muodostaa. Ilmavalvonnan kohdalla puhutaan siis vuodesta 2015 eli myös tässä välissä maailma ehtii muuttua. Yhdysvalloilla ja Venäjällä on myös yhä kasvavaa kiinnostusta Islannin läheisyydessä sijaitsevia arktisia-alueita kohtaan. Toivottavasti emme joudu puolustamaan jotain sellaista johon emme pysty arvoiltamme sitoutumaan. Niin tai näin asiasta pitäisi käydä avointa keskustelua!!!
tiistai 10. marraskuuta 2009
Unikko
Meille suomalaisille unikko on tuttu kukka Marimekon kankaista. Maija Isola suunnitteli vuonna 1964 Marimekolle muhkeita kukkakuvioisia kankaita vasten Marimekon luojan Armi Ratian tahtoa. Ihmiset kuitenkin ihastuivat Unikkoon ja 2000-luvun retroilun seurauksena siitä onkin tullut suomalaisen Marimekon käyntikortti maailmalla.
Ensimmäisen maailmansodan aselepo allekirjoitettiin 11.11.1918 Ranskassa Compiègne kaupungin lähelle pysäköidyssä junanvaunussa. Saksa joutui antautumaan ehdoitta ympärysvalloille. Sota vaati lähes 10 miljoonaa uhria. Aseet olivat 1900-luvulta, sotataktiikat 1800-luvulta. Nuorten miesten tulevaisuuden suunnitelmat tuhosivat miinan silpoma jalka tai kaasuhyökkäyksien aiheuttama sokeus.
Ensimmäisen maailmansodan voittaneet ympärysvallat muistavat joka vuosi marraskuussa I ms:n veteraaneja. Kunnianosoituksena sodan uhreille ja siitä selvinneille, myöhemmät sukupolvet ovat kiinnittäneet rintapieleensä punaisen unikon.
Toukokuussa 1915 kanadalainen everstiluutnantti John McCrea joutui todistamaan hyvän ystävänsä Alexis Helmerin kuoleman Ranskan ja Saksan välisellä rintamalla Ypresissä. Ystävänsä muistoa kunnioittamaan hän kirjoitti runon In Flanders Field.
The larks, still bravely singing, fly
Scarce heard amid the guns below.
We are the dead. Short days ago
We lived, felt dawn, saw sunset glow,
Loved, and were loved, and now we lie
In Flanders fields.
Take up our quarrel with the foe:
To you from failing hands we throw
The torch; be yours to hold it high.
If ye break faith with us who die
We shall not sleep, though poppies grow
In Flanders fields.
Runosta ja siinä esiintyvästä unikosta tuli ensimmäisen maailmansodan symboli. Punainen unikko historianopettajan kahvimukissa voidaan siis ymmärtää isona palana suomalaisen muotoilun historiaa ja kansainvälisenä kunnianosoituksena I ms:n veteraaneille.
Ensimmäisen maailmansodan aselepo allekirjoitettiin 11.11.1918 Ranskassa Compiègne kaupungin lähelle pysäköidyssä junanvaunussa. Saksa joutui antautumaan ehdoitta ympärysvalloille. Sota vaati lähes 10 miljoonaa uhria. Aseet olivat 1900-luvulta, sotataktiikat 1800-luvulta. Nuorten miesten tulevaisuuden suunnitelmat tuhosivat miinan silpoma jalka tai kaasuhyökkäyksien aiheuttama sokeus.
Ensimmäisen maailmansodan voittaneet ympärysvallat muistavat joka vuosi marraskuussa I ms:n veteraaneja. Kunnianosoituksena sodan uhreille ja siitä selvinneille, myöhemmät sukupolvet ovat kiinnittäneet rintapieleensä punaisen unikon.
Toukokuussa 1915 kanadalainen everstiluutnantti John McCrea joutui todistamaan hyvän ystävänsä Alexis Helmerin kuoleman Ranskan ja Saksan välisellä rintamalla Ypresissä. Ystävänsä muistoa kunnioittamaan hän kirjoitti runon In Flanders Field.
In Flanders fields the poppies blow
Between the crosses, row on row,
That mark our place; and in the skyBetween the crosses, row on row,
The larks, still bravely singing, fly
Scarce heard amid the guns below.
We are the dead. Short days ago
We lived, felt dawn, saw sunset glow,
Loved, and were loved, and now we lie
In Flanders fields.
Take up our quarrel with the foe:
To you from failing hands we throw
The torch; be yours to hold it high.
If ye break faith with us who die
We shall not sleep, though poppies grow
In Flanders fields.
— Lt.-Col. John McCrae (1872 - 1918)
Runosta ja siinä esiintyvästä unikosta tuli ensimmäisen maailmansodan symboli. Punainen unikko historianopettajan kahvimukissa voidaan siis ymmärtää isona palana suomalaisen muotoilun historiaa ja kansainvälisenä kunnianosoituksena I ms:n veteraaneille.
torstai 5. marraskuuta 2009
Suomalaisten juhlapäivä
"Kyllä minä teidät tunnen, pappenheimilaiset!". Tuon Schillerin näytelmästä tutun termin kuulee ajoittain esimieheni suusta, kun hän ruotii puoliksi vakavissaan ja puoliksi tosissaan meidän, alaistensa käyttäytymistä.
1632 marraskuun 6. päivä valkeni sumuisena Lutzenin kylän pelloilla Leipzigin lounaispuolella. Sinne olivat kerääntyneet kaksi sen ajan mahtavinta armeijaa. Leipzigin ja Lutzenin välisen tien pohjoispuolelle oli ryhmittynyt katolisen Euroopan armeija palkkasoturi Wallensteinin johdolla ja tien eteläpuolelle oli ryhmittynyt protestanttien kapinallisten armeija Kustaa II Aadolfin johdolla.
Kello yksitoista sumu alkoi hälvetä. Ruotsalaisten keskuudesta kuului vielä tuttu Jumala ompi linnamme virsi, jonka jälkeen jalkaväen rummut antoivat marssikäskyn ja Ruotsin armeija lähti liikkeelle. Wallensteinin armeija oli ottanut opikseen hävitystä Breitenfeltin taistelusta käyden kiivaaseen ja hyvin suunniteltuun vastarintaan.
Taistelun alkuvaiheessa näytti siltä, että Wallenstein joukot saisivat yliotteen rintaman oikealla sivustalla. Syynä ylivoimaan oli yksi Wallenstein kenraaleista, velvollisuudentuntoinen ja uuttera Pappenheim. Hän oli saanut Wallensteinilta kirjeen tilanteesta joukkojensa talvileiriin Halleen ja lähtenyt välittömästi pikamarssia kohti taistelukenttää, saapuen sopivasti luomaan ylivoiman oikealle sivustalle. Rintaman oikealla sivustalla Ruotsin Smålandin ratsuväen oli ottanut haltuunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Sotaa johdettiin joukkojen edestä.
Iltapäivällä taistelukentällä sekoittuivat sumu, ruuti ja savu palavasta Lutzenin kylästä. Ruotsin kuninkaan joukot joutuivat lähitaisteluun Wallensteinin kyrassieerin kanssa. Suurvalta Ruotsin kuningas löytyi lopulta viidesti ammuttuna taistelukentältä. Viimeinen laukaus oli laukaistu kuninkaan oikealle ohimolle painetusta aseesta. Kustaa II Aadolf oli kuollut. Pappenheim oli myös täyttänyt hengellään velvollisuutensa esimiehelleen Wallensteinille. Viimeinen havainto hänestä on haavoittuneena, nostettaessa Leipzigiin matkaaviin umpivaunuihin.
Suomalaisesta huumorintajusta kertoo ehkä jotain se, että olemme viettäneet ruotsalaisuuden päivää 6.11. aina vuodesta 1908. Keskellä Venäjän ankarien sortokausien valitsimme ruotsalaisuuden juhlapäiväksi erään Ruotsin tärkeimmän kuninkaan kuolinpäivän.
Ps. Nykyisen greogoriaanisen kalenterin mukaan Lutzenin taistelu käytiin 16.11.1632.
1632 marraskuun 6. päivä valkeni sumuisena Lutzenin kylän pelloilla Leipzigin lounaispuolella. Sinne olivat kerääntyneet kaksi sen ajan mahtavinta armeijaa. Leipzigin ja Lutzenin välisen tien pohjoispuolelle oli ryhmittynyt katolisen Euroopan armeija palkkasoturi Wallensteinin johdolla ja tien eteläpuolelle oli ryhmittynyt protestanttien kapinallisten armeija Kustaa II Aadolfin johdolla.
Kello yksitoista sumu alkoi hälvetä. Ruotsalaisten keskuudesta kuului vielä tuttu Jumala ompi linnamme virsi, jonka jälkeen jalkaväen rummut antoivat marssikäskyn ja Ruotsin armeija lähti liikkeelle. Wallensteinin armeija oli ottanut opikseen hävitystä Breitenfeltin taistelusta käyden kiivaaseen ja hyvin suunniteltuun vastarintaan.
Taistelun alkuvaiheessa näytti siltä, että Wallenstein joukot saisivat yliotteen rintaman oikealla sivustalla. Syynä ylivoimaan oli yksi Wallenstein kenraaleista, velvollisuudentuntoinen ja uuttera Pappenheim. Hän oli saanut Wallensteinilta kirjeen tilanteesta joukkojensa talvileiriin Halleen ja lähtenyt välittömästi pikamarssia kohti taistelukenttää, saapuen sopivasti luomaan ylivoiman oikealle sivustalle. Rintaman oikealla sivustalla Ruotsin Smålandin ratsuväen oli ottanut haltuunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Sotaa johdettiin joukkojen edestä.
Iltapäivällä taistelukentällä sekoittuivat sumu, ruuti ja savu palavasta Lutzenin kylästä. Ruotsin kuninkaan joukot joutuivat lähitaisteluun Wallensteinin kyrassieerin kanssa. Suurvalta Ruotsin kuningas löytyi lopulta viidesti ammuttuna taistelukentältä. Viimeinen laukaus oli laukaistu kuninkaan oikealle ohimolle painetusta aseesta. Kustaa II Aadolf oli kuollut. Pappenheim oli myös täyttänyt hengellään velvollisuutensa esimiehelleen Wallensteinille. Viimeinen havainto hänestä on haavoittuneena, nostettaessa Leipzigiin matkaaviin umpivaunuihin.
Suomalaisesta huumorintajusta kertoo ehkä jotain se, että olemme viettäneet ruotsalaisuuden päivää 6.11. aina vuodesta 1908. Keskellä Venäjän ankarien sortokausien valitsimme ruotsalaisuuden juhlapäiväksi erään Ruotsin tärkeimmän kuninkaan kuolinpäivän.
Ps. Nykyisen greogoriaanisen kalenterin mukaan Lutzenin taistelu käytiin 16.11.1632.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Mannekiini
Olen kahdeksannen luokan historian kokeessa useasti pyytänyt oppilaita määrittelemään kylmän sodan. Suurimmat humoristit vastaavat että sota, joka käytiin talvella. Valitettavasti historianopettajan huumori loppuu siihen aamun hetkeen kun hän valitsee itselleen kravatin päivää varten. Nolla pistettä.
Kylmän sodan symbolina voidaan pitää Berliinin kaupunkia ja sitä halkonutta muuria. II ms:n jälkeen Saksa jaettiin Neuvostoliiton, USA:n, Ison-Britannian ja Ranskan kesken. Myös Berliinin kaupungista annettiin jokaiselle voittajalle pieni siivu. Sodan voittajien riitauduttua Eurooppaan muodostui kaksi Saksaa. USA:n, Ranskan ja Ison-Britannian alueista muodostettiin Saksan Liittotasavalta ja Neuvostoliiton alueesta DDR eli Saksan demokraattinen tasavalta. Jaettu Berliini jäi DDR:n ympäröimäksi.
Kylmä sota loppui 20-vuotta sitten siellä missä se oli 60-vuotta sitten alkanutkin. Länsi-Berliini yritettiin aluksi eristää vain piikkilangalla, mutta elintasokuilun kasvaessa DDR:n oli reagoitava ihmisten joukkopaon pysäyttämiseksi. 1961 Länsi-Berliini ympäröitiin massiivisella betonisella muurilla ja DDR asetettiin sosialismin etuvartioon. Ihmisten kaipuu länsimaiseen elintasoon ja poliittiseen vapauteen oli pysäytettävä keinolla millä hyvänsä viimeistään Berliinin muurilla. Ristit Spree joen rannassa Saksan valtiopäivätalon kohdalla kertovat, että moni yritti.
Vuosikymmenien ajan DDR taisteli menestyksekkäästi länsimaista ideologiaa vastaan. 1980-luvulla vapaamaailma valitsi johtajakseen amerikkalaisen filmitähden. Kylmä sota ja sen voittaminen oli hänen agendassaan asia numero yksi. Kesällä 1987 hän vieraili Berliinissä ja piti tunteisiin vetoavan puheen, jonka hän päätti sanoihin "Mr. Gorbachev, tear down this wall!" Maailman suosituin johtaja kiersi samaan aikaan rock tähden elkein maailmaa levittäen omaa tunnuslausettaan perestroikaa tai Yes we can kuten se englanniksi kuuluu! Luhistuva Neuvostoliitto oli antanut satelliiteilleen luvan toteuttaa demokraattisia uudistuksia.
Syksyllä 1989 oli DDR:n vuoro. Berliinin muuri murrettiin ihmisten toimesta 9.11.1989. DDR:n pitkäaikainen johtaja Erich Honecker oli joutunut luopumaan vallasta muutamia viikkoja aikaisemmin ja konkurssin partaalla horjunut Neuvostoliitto ja sen suosittu johtaja olivat vetäytyneet lopullisesti DDR:n takaa. Ihmiset päättivät repiä muurin. Ketään ei enää ammuttu ja uutena iskulauseena toimi "Wir sind ein Volk". Paluuta vanhaan ei enää ollut. Vanhat johtajat vaidettiin uusiin. Kylmän sodan päättymisestä ja Berliinin muurin murtumisesta tulee siis kuluneeksi ensi kuussa 20 vuotta.
Länsi sai haluamansa. Markkinatalous ja demokratia levisivät Itä-Eurooppaan. Neuvostoliitto meni konkurssiin ja hajosi useiksi valtioiksi.
Selailin taannoin erästä aikakauslehteä. Silmääni pisti koko sivun mainos. Siinä iäkäs mies, tunnistettava syntymämerkki otsassaan, istui arvokkaan auton takapenkillä hyvin mietteliään. Hänet oli puettu hienoon pukuun ja hänen vasen kätensä lepäsi tyylikkään matkakassin päällä. Kassista erottuvat kirjaimet LV. Auton ikkunasta näkyy loputon harmaa muuri. Miehen iskulausekin on vaihtunut perestroikasta uuteen mainoslauseeseen. "A journey brings us face to face with ourselves". Yksi maailman kuuluisimmista valokuvaajista on ollut hereillä historiantunnilla. Yhden kuvan mainos on historiallisesti moniulotteinen ja kertoo kylmän sodan lopusta enemmän kuin kappale historian kirjassa.
Katso kuva
Kylmän sodan symbolina voidaan pitää Berliinin kaupunkia ja sitä halkonutta muuria. II ms:n jälkeen Saksa jaettiin Neuvostoliiton, USA:n, Ison-Britannian ja Ranskan kesken. Myös Berliinin kaupungista annettiin jokaiselle voittajalle pieni siivu. Sodan voittajien riitauduttua Eurooppaan muodostui kaksi Saksaa. USA:n, Ranskan ja Ison-Britannian alueista muodostettiin Saksan Liittotasavalta ja Neuvostoliiton alueesta DDR eli Saksan demokraattinen tasavalta. Jaettu Berliini jäi DDR:n ympäröimäksi.
Kylmä sota loppui 20-vuotta sitten siellä missä se oli 60-vuotta sitten alkanutkin. Länsi-Berliini yritettiin aluksi eristää vain piikkilangalla, mutta elintasokuilun kasvaessa DDR:n oli reagoitava ihmisten joukkopaon pysäyttämiseksi. 1961 Länsi-Berliini ympäröitiin massiivisella betonisella muurilla ja DDR asetettiin sosialismin etuvartioon. Ihmisten kaipuu länsimaiseen elintasoon ja poliittiseen vapauteen oli pysäytettävä keinolla millä hyvänsä viimeistään Berliinin muurilla. Ristit Spree joen rannassa Saksan valtiopäivätalon kohdalla kertovat, että moni yritti.
Vuosikymmenien ajan DDR taisteli menestyksekkäästi länsimaista ideologiaa vastaan. 1980-luvulla vapaamaailma valitsi johtajakseen amerikkalaisen filmitähden. Kylmä sota ja sen voittaminen oli hänen agendassaan asia numero yksi. Kesällä 1987 hän vieraili Berliinissä ja piti tunteisiin vetoavan puheen, jonka hän päätti sanoihin "Mr. Gorbachev, tear down this wall!" Maailman suosituin johtaja kiersi samaan aikaan rock tähden elkein maailmaa levittäen omaa tunnuslausettaan perestroikaa tai Yes we can kuten se englanniksi kuuluu! Luhistuva Neuvostoliitto oli antanut satelliiteilleen luvan toteuttaa demokraattisia uudistuksia.
Syksyllä 1989 oli DDR:n vuoro. Berliinin muuri murrettiin ihmisten toimesta 9.11.1989. DDR:n pitkäaikainen johtaja Erich Honecker oli joutunut luopumaan vallasta muutamia viikkoja aikaisemmin ja konkurssin partaalla horjunut Neuvostoliitto ja sen suosittu johtaja olivat vetäytyneet lopullisesti DDR:n takaa. Ihmiset päättivät repiä muurin. Ketään ei enää ammuttu ja uutena iskulauseena toimi "Wir sind ein Volk". Paluuta vanhaan ei enää ollut. Vanhat johtajat vaidettiin uusiin. Kylmän sodan päättymisestä ja Berliinin muurin murtumisesta tulee siis kuluneeksi ensi kuussa 20 vuotta.
Länsi sai haluamansa. Markkinatalous ja demokratia levisivät Itä-Eurooppaan. Neuvostoliitto meni konkurssiin ja hajosi useiksi valtioiksi.
Selailin taannoin erästä aikakauslehteä. Silmääni pisti koko sivun mainos. Siinä iäkäs mies, tunnistettava syntymämerkki otsassaan, istui arvokkaan auton takapenkillä hyvin mietteliään. Hänet oli puettu hienoon pukuun ja hänen vasen kätensä lepäsi tyylikkään matkakassin päällä. Kassista erottuvat kirjaimet LV. Auton ikkunasta näkyy loputon harmaa muuri. Miehen iskulausekin on vaihtunut perestroikasta uuteen mainoslauseeseen. "A journey brings us face to face with ourselves". Yksi maailman kuuluisimmista valokuvaajista on ollut hereillä historiantunnilla. Yhden kuvan mainos on historiallisesti moniulotteinen ja kertoo kylmän sodan lopusta enemmän kuin kappale historian kirjassa.
Katso kuva
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Uukakkoset
Syksyllä 1976 Dublinissa Mount Templen koulun ilmoitustaululle ilmestyi ilmoitus "...rumpali etsii muusikoita yhtyeen perustamista varten." Lauantaina 25.9.1976 kokoontui joukko nuoria irlantilaispoikia Larry Mullenin kodin keittiöön juuri perustetun bändin ensimmäisiin harjoituksiin. Myöhemmin poikien bändi sai nimekseen U2. Vuoden 2009 näkökulmasta U2 nimenä kuulostaa muistettavan ytimekkäältä ja maailmoja syleilevältä.
Aadolf Hitler teki itsemurhan komentobunkkerissaan keskellä Berliiniä 30.4.1945. Muutamaa päivää myöhemmin Saksa antautui ehdoitta. USA, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska ottivat sodan voittajina Saksan alueen haltuunsa ja jakoivat sen miehitysvyöhykkeisiin. Sodan voittajat eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen Saksan alueen kehittämisestä. USA, Iso-Britannia ja Ranska muodostivatkin omista miehitysalueista 1949 Saksan liittotasavallan ja vastavetona Neuvostoliitto muodosti omasta alueestaan työläisten ja talonpoikien tasavallan, kuten DDR sen perustuslaissa määriteltiin. Kylmä sota oli virallisesti alkanut.
Heinäkuussa 1955 Lockheedin lentokone tehtaalta Burbankista Kaliforniasta valmistui lentokone joka pystyi lentämään yli 21 000 metrin korkeudessa Neuvostoliittolaisten Mig-hävittäjien ulottumattomissa kuvaten kuitenkin samalla erittäin tarkasti maakohteita. Nimekseen kone sai U-2.
Koneen valmistuttua USA käynnisti Neuvostoliittoon kohdistuvien ylilentojen sarjan, jonka tavoiteena oli selvittää Neuvostoliiton todellinen sotilaallinen vahvuus. Neuvostoliitto oli tietenkin tietoinen USA:n uudesta vakoilukoneesta ja onnistuikin ampumaan alas yhden vakoilulennolla olleen U-2 koneen 1.5.1960. Tapaus kiristi suurvaltojen välit äärimmilleen.
Syksyllä 1962 U-2 oli jälleen luomassa maailmapolitiikkaa. 28.8.1962 U-2 kone otti ensimmäiset kuvat neuvostovalmisteisista ohjuslaveteista Kuubassa. USA:ssa painettiin paniikkinappulaa. Neuvostoliitto oli onnistunut tuomaan keskimatkan ballistisia ohjuksia USA: takapihalle. Ohjukset olisivat vain 20 minuutin lentomatkan päässä Washingtonista. USA tehosti U-2 ylilentoja Kuuban yllä saadakseen tarkan käsityksen tilanteesta. 27.10.1962 Kuuba onnistui ampumaan alas kuvauslennolla ollut U-2 lentokone. Koneen lentäjästä Rudolf Andersonista tuli kylmän sodan ehkä herkimmän kriisin ensimmäinen ja ainoa uhri. Tuon tapahtuman jälkeen Kuuban kriisi alkoi purkautua kun Neuvosliitto ja sen johtaja Nikita Hrutsov eivät uskaltaneet uhmata rahtilaivoillaan USA:n Kuuballe asettamaan saartorajaa. Neuvostoliitto veti loputkin ohjukset pois Kuubasta ja suurvaltojen johtajien välille luotiin kuuma linja.
Voit myös matkustaa Berliinissä metrolinjalle U2. entisestä kylmän sodan Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin. Jatka matkaasi samalla linjalla kohti kansallissosialistisen arkkitehtuurin monumenttia, Berliinin olympiastadionia. Laita matkaksi soittimestasi soimaan U2 yhtyeen Berliini henkisen levyn Achtung Baby, jonka aloitus on myös yksi U2 linjan asemista - Zoo station.
...niin U2 ja minä ja satatuhatta muuta suomalaista Helsingin olympiastadionilla 20.8 ja 21.8.2010.
Aadolf Hitler teki itsemurhan komentobunkkerissaan keskellä Berliiniä 30.4.1945. Muutamaa päivää myöhemmin Saksa antautui ehdoitta. USA, Neuvostoliitto, Iso-Britannia ja Ranska ottivat sodan voittajina Saksan alueen haltuunsa ja jakoivat sen miehitysvyöhykkeisiin. Sodan voittajat eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen Saksan alueen kehittämisestä. USA, Iso-Britannia ja Ranska muodostivatkin omista miehitysalueista 1949 Saksan liittotasavallan ja vastavetona Neuvostoliitto muodosti omasta alueestaan työläisten ja talonpoikien tasavallan, kuten DDR sen perustuslaissa määriteltiin. Kylmä sota oli virallisesti alkanut.
Heinäkuussa 1955 Lockheedin lentokone tehtaalta Burbankista Kaliforniasta valmistui lentokone joka pystyi lentämään yli 21 000 metrin korkeudessa Neuvostoliittolaisten Mig-hävittäjien ulottumattomissa kuvaten kuitenkin samalla erittäin tarkasti maakohteita. Nimekseen kone sai U-2.
Koneen valmistuttua USA käynnisti Neuvostoliittoon kohdistuvien ylilentojen sarjan, jonka tavoiteena oli selvittää Neuvostoliiton todellinen sotilaallinen vahvuus. Neuvostoliitto oli tietenkin tietoinen USA:n uudesta vakoilukoneesta ja onnistuikin ampumaan alas yhden vakoilulennolla olleen U-2 koneen 1.5.1960. Tapaus kiristi suurvaltojen välit äärimmilleen.
Syksyllä 1962 U-2 oli jälleen luomassa maailmapolitiikkaa. 28.8.1962 U-2 kone otti ensimmäiset kuvat neuvostovalmisteisista ohjuslaveteista Kuubassa. USA:ssa painettiin paniikkinappulaa. Neuvostoliitto oli onnistunut tuomaan keskimatkan ballistisia ohjuksia USA: takapihalle. Ohjukset olisivat vain 20 minuutin lentomatkan päässä Washingtonista. USA tehosti U-2 ylilentoja Kuuban yllä saadakseen tarkan käsityksen tilanteesta. 27.10.1962 Kuuba onnistui ampumaan alas kuvauslennolla ollut U-2 lentokone. Koneen lentäjästä Rudolf Andersonista tuli kylmän sodan ehkä herkimmän kriisin ensimmäinen ja ainoa uhri. Tuon tapahtuman jälkeen Kuuban kriisi alkoi purkautua kun Neuvosliitto ja sen johtaja Nikita Hrutsov eivät uskaltaneet uhmata rahtilaivoillaan USA:n Kuuballe asettamaan saartorajaa. Neuvostoliitto veti loputkin ohjukset pois Kuubasta ja suurvaltojen johtajien välille luotiin kuuma linja.
Voit myös matkustaa Berliinissä metrolinjalle U2. entisestä kylmän sodan Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin. Jatka matkaasi samalla linjalla kohti kansallissosialistisen arkkitehtuurin monumenttia, Berliinin olympiastadionia. Laita matkaksi soittimestasi soimaan U2 yhtyeen Berliini henkisen levyn Achtung Baby, jonka aloitus on myös yksi U2 linjan asemista - Zoo station.
...niin U2 ja minä ja satatuhatta muuta suomalaista Helsingin olympiastadionilla 20.8 ja 21.8.2010.
lauantai 24. lokakuuta 2009
Ruotsalainen murhamysteeri
Suomalaiset jaksavat tasaisesti muistuttaa ruotsalaisia kuinka heiltä on vielä ratkaisematta entisen pääministerin Olof Palmen murha vuodelta 1986. Keskiviikkona 21.10.2009 suomalaisetkin tiedotusvälineet uutisoivat toisestakin ruotsalaisia vaivaavasta murhamysteeristä.
Ruotsin kuninkaaksi kruunattiin 1697 vasta 15-vuotias Kaarle XII. Ruotsi oli noussut 1600-luvulla Eurooppalaiseksi suurvallaksi. Kaarle XII sai epäkiitollisen tehtävän puolustaa Ruotsin asemaa Itämeren ympäristössä. Nuorta Kaarlea on kuvattu velvollisuudentuntoiseksi ja tietoiseksi tulevasta tehtävästään valtakunnan ensimmäisenä palvelijana. Kaarlen kasvatuksesta huolehti pääsääntöisesti hänen äitinsä aina kuolemaansa 1693 asti. Uppsalan yliopiston professoreiden johdolla hänelle opetettiin saksaa, rasnkaa, latinaa, matematiikkaa ja linnoitusoppia.
Kaarle XII:sta astuttua valtaa Ruotsin rakkaat naapurimaat julistivat sodan Ruotsille. Tanska, Venäjä ja Saksi Puolan tukemana olivat solmineet liiton, jonka tarkoituksena oli lopettaa Ruotsin herruus Itämeren ympäristössä. Vihollinen hyökkäsi kolmella rintamalla. Tanska miehitti Holstein-Gottoropin, Saksin vaaliruhtinas August uhkasi Riikaa ja Venäjä Pietari Suuren johdolla piiritti Narvaa. Suuri Pohjan sota oli alkanut. Ruotsin oli laitettava liikkeelle Euroopan tehokkain sotakone.
Ensimmäisenä Ruotsi hyökkäsi Tanskan pääsaarelle Själlantiin. Maihinnousu sujui miltei verettömästi ja Tanska joutui esittämään Hollannin ja Ison-Britanninan tukemina rauahntarjouksen, johon Ruotsi suostui. Tanskan jälkeen Kaarle XII suuntasi armeijansa kohti Narvaa. 20.11.1700 käytiin Narvan kaupungista merkillinen taistelu. Erittäin sakean lumipyryn turvin Ruotsi pystyi lyömään kolminkertaisella miesylivoimalla varustetun Venäjän. Ruotsi menetti taistelussa vain 667 miestä kun Venäjältä kaatui 15000 miestä, joista tosin suurin osa hukkui Narvajokeen. Kaarle XII osallistui itse taisteluun henkivartiokaartin kärjessä.
Pietari Suuri ei kuitenkaan antautunut. 1703 hän perusti Nevan suistoon Pietarin kaupungin ja alkoi luoda Baltiaan suojavyöhykettä Ruotsia vastaan. Lyödäkseen Venäjän lopullisesti Kaarle XII päätti laittaa kaiken yhden kortin varaan. Syksyllä 1707 Kaarle XII lähti Saksista 33 000 sotilaan kanssa marssille kohti Venäjää. Marssi sujui hitaasti. Pääjoukko marssi vaikeakulkuisessa maastossa ja joutui odottelemaan Riiasta perään lähtenyttä 12 000 miehen apujoukkoa ja suurta kuormastoa. Syyskuussa 1708 Venäjä pääsi iskemään Lesnajan tasitelussa kuormaston kimppuun, niin että Ruotsin oli itse tuhottava se päästäkseen irti vastustajasta. Ankaran talven 1708-1709 johdosta Kaarlen oli suunnattava armeijansa marssi kohti etelää ja Ukrainaa. Talvi ja huono huolto veivät kuitenkin voimat Ruotsin armeijalta ja se joutui huonosti valmistautuneena kohtaamaan Venäjän Pultavassa 28.6.1709. Venäjä löi Ruotsin ja Kaarle XII pääsi vaivoin pakenemaan Dneprin yli kohti Turkkia. Turkissa Kaarle XII vietti vuodet 1709-1714. Lämpimät välit Turkin sulttaaniin kuitekin huononivat ja lisäksi Kaarle XII sai jatkuvasti huonoja uutisisia kotimaastaan. Pietari Suuri oli 1713 aloittanut hyökkäyksen, joka johti koko Suomen miehittämiseen. Kaarle XII ratsasti helki Euroopan ja saapui kotimaahansa uutenavuotena 1716.
Asemansa palauttamiseksi Kaarle XII marssitti syksyllä 1718 37 000 miestä kohti Kristianiaa Norjassa. Kesken Kristianian kaupungin piirityksen kuului laukaus ja kunikaan ohimoon osui kuula. Kaarle XII oli kuollut. Mutta kuka ampui? Tarinan mukaan ruotsalaiset itse.
Kaarle XII:sta sarkofagi sijaitsee Riddarholmin kirkossa Tukholmassa. Kaarle XII.sta kuolema on vaivannut säännöllisesti ruotsalaisia ja sarkofagia onkin avattu säännöllisesti. Miksi? Kaarle XII ole Ruotsin historian suurin kuningas tai sotapäällikkö. Vaivaako ruotsalaisia se mahdollisuus että ampuja todellakin saattoi olla Ruotsin armeijan sotilas? Ampujan henkilöllisyyttä tuskin enää saadaan selville mutta nykyisillä tutkimuksilla pyritään selvittämään edes se kenen puolelta laukaus tuli.
Uutinen Helsingin Sanomissa.
Kaarle XII hienossa Hermans Historia -sarjassa:
Ruotsin kuninkaaksi kruunattiin 1697 vasta 15-vuotias Kaarle XII. Ruotsi oli noussut 1600-luvulla Eurooppalaiseksi suurvallaksi. Kaarle XII sai epäkiitollisen tehtävän puolustaa Ruotsin asemaa Itämeren ympäristössä. Nuorta Kaarlea on kuvattu velvollisuudentuntoiseksi ja tietoiseksi tulevasta tehtävästään valtakunnan ensimmäisenä palvelijana. Kaarlen kasvatuksesta huolehti pääsääntöisesti hänen äitinsä aina kuolemaansa 1693 asti. Uppsalan yliopiston professoreiden johdolla hänelle opetettiin saksaa, rasnkaa, latinaa, matematiikkaa ja linnoitusoppia.
Kaarle XII:sta astuttua valtaa Ruotsin rakkaat naapurimaat julistivat sodan Ruotsille. Tanska, Venäjä ja Saksi Puolan tukemana olivat solmineet liiton, jonka tarkoituksena oli lopettaa Ruotsin herruus Itämeren ympäristössä. Vihollinen hyökkäsi kolmella rintamalla. Tanska miehitti Holstein-Gottoropin, Saksin vaaliruhtinas August uhkasi Riikaa ja Venäjä Pietari Suuren johdolla piiritti Narvaa. Suuri Pohjan sota oli alkanut. Ruotsin oli laitettava liikkeelle Euroopan tehokkain sotakone.
Ensimmäisenä Ruotsi hyökkäsi Tanskan pääsaarelle Själlantiin. Maihinnousu sujui miltei verettömästi ja Tanska joutui esittämään Hollannin ja Ison-Britanninan tukemina rauahntarjouksen, johon Ruotsi suostui. Tanskan jälkeen Kaarle XII suuntasi armeijansa kohti Narvaa. 20.11.1700 käytiin Narvan kaupungista merkillinen taistelu. Erittäin sakean lumipyryn turvin Ruotsi pystyi lyömään kolminkertaisella miesylivoimalla varustetun Venäjän. Ruotsi menetti taistelussa vain 667 miestä kun Venäjältä kaatui 15000 miestä, joista tosin suurin osa hukkui Narvajokeen. Kaarle XII osallistui itse taisteluun henkivartiokaartin kärjessä.
Pietari Suuri ei kuitenkaan antautunut. 1703 hän perusti Nevan suistoon Pietarin kaupungin ja alkoi luoda Baltiaan suojavyöhykettä Ruotsia vastaan. Lyödäkseen Venäjän lopullisesti Kaarle XII päätti laittaa kaiken yhden kortin varaan. Syksyllä 1707 Kaarle XII lähti Saksista 33 000 sotilaan kanssa marssille kohti Venäjää. Marssi sujui hitaasti. Pääjoukko marssi vaikeakulkuisessa maastossa ja joutui odottelemaan Riiasta perään lähtenyttä 12 000 miehen apujoukkoa ja suurta kuormastoa. Syyskuussa 1708 Venäjä pääsi iskemään Lesnajan tasitelussa kuormaston kimppuun, niin että Ruotsin oli itse tuhottava se päästäkseen irti vastustajasta. Ankaran talven 1708-1709 johdosta Kaarlen oli suunnattava armeijansa marssi kohti etelää ja Ukrainaa. Talvi ja huono huolto veivät kuitenkin voimat Ruotsin armeijalta ja se joutui huonosti valmistautuneena kohtaamaan Venäjän Pultavassa 28.6.1709. Venäjä löi Ruotsin ja Kaarle XII pääsi vaivoin pakenemaan Dneprin yli kohti Turkkia. Turkissa Kaarle XII vietti vuodet 1709-1714. Lämpimät välit Turkin sulttaaniin kuitekin huononivat ja lisäksi Kaarle XII sai jatkuvasti huonoja uutisisia kotimaastaan. Pietari Suuri oli 1713 aloittanut hyökkäyksen, joka johti koko Suomen miehittämiseen. Kaarle XII ratsasti helki Euroopan ja saapui kotimaahansa uutenavuotena 1716.
Asemansa palauttamiseksi Kaarle XII marssitti syksyllä 1718 37 000 miestä kohti Kristianiaa Norjassa. Kesken Kristianian kaupungin piirityksen kuului laukaus ja kunikaan ohimoon osui kuula. Kaarle XII oli kuollut. Mutta kuka ampui? Tarinan mukaan ruotsalaiset itse.
Kaarle XII:sta sarkofagi sijaitsee Riddarholmin kirkossa Tukholmassa. Kaarle XII.sta kuolema on vaivannut säännöllisesti ruotsalaisia ja sarkofagia onkin avattu säännöllisesti. Miksi? Kaarle XII ole Ruotsin historian suurin kuningas tai sotapäällikkö. Vaivaako ruotsalaisia se mahdollisuus että ampuja todellakin saattoi olla Ruotsin armeijan sotilas? Ampujan henkilöllisyyttä tuskin enää saadaan selville mutta nykyisillä tutkimuksilla pyritään selvittämään edes se kenen puolelta laukaus tuli.
Uutinen Helsingin Sanomissa.
Kaarle XII hienossa Hermans Historia -sarjassa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)